Mietteitä flunssakauden sumun hälvennyttyä otsikolla: "Henki kulkee"

Parinkymmenen kirjastovuoden jälkeen totesin, että olisi saatava uutta happea työlle, tekohengitystä härskiintymisen uhatessa. Uusia näkökulmia olleiden haalistuttua olemattomiksi. Ja uusia ihmisiä edes käväisemään näkökentässä.

Ajoitus oli sattumalta täydellinen ja nyt - näistä riisuvista lama-ajoista huolimatta - olen kolmea näköalaa rikkaampi. Koko maan alueelle verkostoittava Mediakasvatus-koulutus repäisi ensimmäisenä niin luuloja, mielikuvia kuin tietämättömyyttäkin. Sen edetessä on ollut pakko kokea ja kokeilla,tiedostaa, pohtia omia asenteita ja miettiä paitsi omaa myös kirjaston roolia tämän hetken mediakulttuurissa.

Jonkinlaisessa korppu-kiintiössä onnistuin pääsemään Nuorisokirjastotyön koulutukseen. Ja mikä tsägä!! Nuoren elämä ja kohtaamisia niin kirjastossa, verkossa kuin muuallakin nuorten kirjastolaisten uudella otteella koostamina näkyminä. Lumoutuneena siitä kaikesta olen alkanut uskoa kirjaston tulevaisuuteen. Sittenkin.

Kolmas saamani näköala on sosiaaliseen mediaan, nämä tämän kurssin 23 verkkoasiaa tahkottavana omakohtaisesti ja yhdessä helmetillisen kumppanuuden vallitessa. Alku lupaa hyvää, mutkienkin kautta tämä toimii!
Menneen viikon läksyt ovat tosin tekemättä...

Mesenger... ja RSS - tehtävä 3 & 4

Isänpäivän mesekokoontumisen viimeminuuteilla avautui se oikea meseikkuna. Kokemuksena mesetys jäi enemmän ihmettelyksi kuin tyylikkääksi keskusteluun osallistumiseksi. Silti: osallistuttu on.

RSS-tehtävä on jäänyt flunssan alle. Ihanuuden oivallus puuttuu yhä - vaikka jotain on jo kasassa. Täytyis repäistä kunnon syventyminen syötteiden villiin maailmaan.

Ei mesetä, ei

Yhä vielä roikkuu tehtävä mesetys. Edellisellä kerralla sähläsin kaiken jotenkin ihan kunnolla, mutta koska huomasin, että kynnystä oli, päätin itsearmollisesti ottaa iisisti.
Tänään ohjelma oli taatusti valmiiksi triplaladattu ja ilmoittauduinkin mukaan - mutta ei, jotain lie mennyt taas pieleen ja koko hauskuus ohi suun. Silmien.

Ensi tiistain varalle olen uhkailemalla saanut vastahakoiselta kotiteiniltä lupauksen mesetreeneistä mutsille.
Jos sekään ei auta, en aivan vaivu epätoivoon.