Aika juoksee

On olo kuin jänöllä Liisa ihmemaassa:ssa. Kiire kiire kiire... joulu, läksyt, joulu,tiskillä päivystysvuoro, siivoaminen, wiki... Toisaalta voihan sitä vetäistä donnersitterit, löhöasento, kädet niskan taakse. Mihis tässä kiire valmiissa maailmassa?

Osallistuin kilpailuun, jossa voi voittaa kannettavan. Osallistuminen tarkoitti 9 tunnin unelmansa julkista jakamista ja ken on koukuttavimmin unelmoinut, hän saa upouuden kojeen. Mihin sitä enää uutta kojetta tarvitsisi, kun on töissä koneiden keskellä? Koska työkoneilla ei voi tehdä kaikkia töitä. Voi Donnerwetter.
Jäi kokematta SecondLife-luento, koska työkoneilla ei seKÄÄN onnistu. KÄÄN ei ole omani, vaan muutaman muun huokaus - heidän joilta tivasin, jos kuiten jotenkin sinne SL:iin... kuitenkin. No ei.

Piti aloittaa wikiseminen Mutta jäi tuonnempaan, aika loppui. Aika Loppui (omituinen ajatus).

Viimeinkin: Kuvat ja sen suoritus (15)

Flickr (miten se lausutaankaan sulavasti? Flikkeri?) on kirjainyhdistelmä, jonka olen kuullut lukuisia kertoja, jonka osaan yhdistää kuviin - mutta siinä se. Picasa on tutumpi, mutta nyt siis aukeni pakko kurottaa eteenpäin. Selailin Libraries and Librarians - keskustelua hämmentyneenä. Siis tämä kuvapaikka onkin myös keskustelupaikka ja niillä keskusteluilla, joita vilkuilin, ei ollut mitään tekemistä kuvien kanssa. Hmmm.

Katselin myös opettajien kuvavirtaa hieman. Tuli mieleen, että toisaalta kuvat ovat turvassa valtaisassa määrässä katsottavia kuvia, sillä tuntemattoman hyviäkin kuvia katselee hetken kiinnostuneena, sitten kuvavirtana ja sitten klinks siirtyy muualle.
Silti minulla on valtava kynnys julkaista kuvia - toisin kuin kirjaimia.

Kuva on Morguefilesta, "Beach rock".
Karseen vaikea valinta, mutta on se aika nätti.

Alusta tähän asti (14)

Omituisinta tässä bloggaamisessa on, millä nopeudella työntää aivoistaan sen tosiasian, että tämä on julkista minne asti maailmaa tahansa.

RSS:ään en ole saanut otetta, en sitten millään, se tuntuu aina vain vaivalloiselta. Myönnän ja vakuutan käsi sydämellä, että idea on minusta ehdoton. Mutta iGoogle on kömpelömpi käyttää kuin kynä vasemmassa kädessä. Tai sitten en vain osaa. Ottaa siitä iloa irti.

Deliciousin unohdan helposti, mutta sekin on kivaa, koska aina sinne kirjauduttuani ihastun palveluun uudestaan. Olen haalijaluonne ja luopumiset tapahtuvat yleensä jonkilaisen pakon edessä valtaisana ryöppynä. D:ssa voin vielä haalia... eikä kukaan valita tilankäytöstä ja organisointikin tulee annettuna. Katsonkohan kaikkea saalistamaani uudestaan? Sitä pitää miettiä, mutta myöhemmin.

Henk.koht. mikroblokkaaminen ehkä jää... tähän kurssiin... mutta on ollut hyvä napata niistä kokemus, jonka jälkeen sinne on helpompi palata, jos on pakko. Rapologiset mahdollisuudet tosin ovat aika kiehtovia.
FB ja IRC työmielessä vaativat kumpikin pian erityishuomiota ja panostusta. Facebook kulkee mukana henkilökohtaisestikin ainakin vielä toistaiseksi.
Keskustelupalstoilla olen viihtynyt laiskasti, mutta saatan jatkossakin jotain tokaista, jos kohdalle sattuu.

Webinaari on vielä itse osallistuttuna kokematta. Samoin luennon seuraaminen SecondLifessa, sekin täytyisi jossain vaiheessa saada testattua.

On ollut hienoa löytää blogien maailma. En ole aikaisemmin niitä juurikaan seurannut ja nyt on ollut ilo päästä tätä kautta tutustumaan kollegoiden ajatuksiin. Ihan kuin tuntisi enemmänkin - vaikkei oikeasti tunne ollenkaan. Ja heistäkin, jotka on ennestään tuntenut, on tullut aivan uusia mielikuvia.

Jos vielä jotakin toivoisin, se olisi aikaa. Vaikkei tämä nyt ihan luotijuna olekaan, tunnen verkkaisena tyyppinä istuvani vielä asemalla jossain kaukana takanapäin.

Webinaaria - 13

Webinaari oli itselleni aivan uusi ilmiö, mutta mahdottoman odotettavissa oleva. Liveluentoa seuraa siinä kuin keskusteluakin, mutta olipa merkillistä, miten hankalaa oli ensin seurata luentoa netistä: toosasta tulevaa puhetta kun jotenkin odottaan kuulevansa taitavasti toimitettuna. Mutta tämä on sivuseikka.

Hyvä keksintö, säästää matkakuluissa ja sallii väsyneen opskelijan rauhassa torkkua luennon aikana ilman, että viereltä kukaan tökkii kyynärpäällä. Vaatii harjaantumista kolmoiskeskittymiseen: kuuntelu, kommentointi ja kommenttien lukeminen.

Plagioinnilla luikahtelu on uusiutuva voima opiskelijapolvesta toiseen. Urkund vaikuttaa lähes salaisen palvelun aseelta sitä vastaan. Kaukana ovat ne ajat, jolloin opettajat soittelivat kirjastoon tekstinpätkää lausuen. Siinä sitten selailtiin opuksia ja koitettiin löytää vastaavuutta. Olisiko synonyymit taitavalla sittenkin vielä jonkinlaiset mahikset?

Yksi asia kuitenkin pudotti lähes penkiltä: Luennoitsija Pura käytti esityksensä alussa aikaa perustellakseen lähdeviitteiden merktsemisopastuksen tärkeyttä. Mitä? Miten voi opiskelijakohtelu muuttua. Silloin joskus viitteiden merkitsemistapaa taottiin kalloihin kuin lukkari A:ta ja B:tä jukolalaisille.

Riman alta - tehtävät 9 & 11

Tehtävät keskustelufoorumit ja Facebook suoritan tässä vaiheessa huitasemalla. Ensin pehmitän tehtäväntarkistajia kertomalla, kuinka vilpittömästi olen ihastunut siihen tyyliin, jolla meille 23 asiasta kerrotte. Hymyhermoja kutkuttavaa ja samalla asiantuntevaa ja selkeää kieltä - ei ollenkaan helppo yhdistelmä.

Kurkin Suomi24:n kotiseutunäkymiä sekä Kirjat ja novellit keskustelua - mutta en nyt juuri ryhtynyt keskustelemaan. Olen vuosien mittaan osallistunut keskusteluihin(vaikka harvakseltaan) pääasiassa verkkoon jalkautuneena kirjastolaisena tai uutisen provosoimana Hesarin lukijana. Kumpikin puoli sosiaalista mediaa on mielenkiintoinen. Mielipidepalstalla saa nyt sanansa julki jokaikinen, kunhan vain hieman pitää provosoitumisensa aisoissa ja keskustelupalstoilla olisi tilaa muutamallekin täyspäiselle jalkautuneelle kirjastoammattilaiselle vaikka osana omaa toimenkuvaa.

Niin Suomi24-keskusteluissa kuin Hesarin mielipidekeskusteluissa huomaa nopeasti paitsi porukoitumisen tai yhteisöitymisen kuin myös kommentoijatyypit asiantuntijoista "asiantuntijoihin" ja vakavikoista häröilijöihin. Koko jutun suola kuitenkin on, että nimimerkin takana voi vastaustaan naputella aivan kuka tahansa nettiä käyttävä.

Kirjastot.fi:n ja oman krjaston keskustelufoorumit/palstat pitäisi napata yhtä rutiininomaiseksi silmäilynkohteeksi kuin työpaikan intranet. Pitäisi.

Facebookin synteesi on tullut jo tutuksi (myös Mafia Warsin koukku). Minulle se on erityisen työkeskittynyt paikka: siellä voi käydä käytäväkeskusteluja ohimennen niiden kollegoiden kanssa, joiden työkäytävät voivat todellisuudessa olla kaukanakin. Facebook-tehtävän kommentointiosion katson jo tehdyksi. Aivan pikapuoliin pitäisi myös ryhtyä uudistamaan oman kirjaston FB-sivua. Ehkäpä jo tänään, kun työaika alkaa.

Kirjastotätsynä galtsussa - 10

Haastattelin pikaisesti itseäni ja annan kertoa seuraavaa:

Viime keväänä tuumimme, että ihan hyvin yksittäisellä kirjastolla voisi olla profiili IRC-galleriassa. Ja siellä se nyt on lähes siitä asti ollut.

Alku herätti kirjastossa kirpeää keskustelua ja asiakkailta saimme niin :) kuin :( -sävyisiä lol-kommentteja. Profiilikuva on ärsyttänyt sen verran, että olemme joutuneet hyväksyttämään sen kahdesti. Vaikka tällä hetkellä olemme mukana vaisusti, kyse ei ole luovuttamisesta, vaan odotuksesta: tulevista uudistuksista pitäisi löytyä tukea yhteisöprofiileilla toimiville.

Mitä ihmettä aioimme? Halusimme tutustua galtsuun, joka vilahteli asiakaskoneilta pitkin päivää. Halusimme löytää jonkun kanavan muuttuneeseen asiakaskuntaamme. Ja tarjota vaihtoehdon ilmoitustaululle, jota kukaan ei katso.

Galtsu tuntuu olevan nuorille ennen muuta paikka, jossa jatketaan tuttujen kanssa samaa läppää, jota heitettiin vartti aiemmin koulun käytävällä. Ja paikka julkaista kuvia ja kännykkävideoita ja kommentoida niitä. Tekstivirta on katkelmallista ja keskustelu pyörii profiilista toiseen. Ja tästä sukeutui kirjastotädin ja -sedän ykkösongelma: kun hilppasee vastaamaan kirjaston profiiliin tulleeseen kommenttiin kommentin jättäjän profiiliin, tulee väistämättä tunne, että on tullut paikkaan, jossa rikkoo yläikärajaa.

Se että meillä kirjastossa ei kummallakaan ollut minkäänlaista galtsutaustaa, näkyy varmasti, mutta saakin näkyä. Asikkailla taas galtsutausta on niin vankka, että vinkit ja opastus ovat olleet ehdottoman päteviä. IRC-galleriassa kuulutaan yhteisöihin ja kerrotaan päiväkirjamerkinnöin omista asioista, joka taipuu kierjastoprofiiliksi kankeasti: Päiväkirjalla voi hyvin tiedottaa, mutta keskustelulle se ei tarjoa erityisen hyvää kehystä. Uudistusten pitäisi iskeä juuri tähän ja kuin kuuta nousevaa odotamme galtsun uutta keskustelu(jotakin).

Yleisempi kirjasto-ongelma eli oman toimen ohessa -mentaliteetti johtaa aikapulaan ja ehkäisee tehokkaasti latteaa luovemman ajattelun niin monessa. Ei se nyt mitenkaan IRC-galleriaan liity, mutta vaikuttaa kuitenkin.

Mikroblogit - tehtävä 8

Ensin pyörii mielessä kaikenlaista sälää:

Toiset äidit tekee pullaa ja jumppaa ja huoltaa ja hoivaa
Mut mä vain bloggaan, bloggaan, bloggaan, bloggaan, bloggaan
kunnes kuolen...

Tähän tietty mikrobloggaus ojentaa auttavaa kättä...

Facebookin verran lievä mikrobloggailu onnistuu, mutta twittermäinen liverrys tuo mieleen handsfree-puhelussa tiukkaa keskustelua käyvän ohikulkijan kadulla.

Tehtävänä oli kuitenkin vertailla Qaikun selostusta Musiikki ja teknologia arjen yhteiskunnassa -seminaarista ja Internet Librarian 2009 -konferenssiin liittyvää Twitter-keskustelua. Keskusteluilla on selvä ero: Qaikussa se on ymmärrettävää myös sivulliselle - Twitterin keskustelusta ei sanojen suomentamisenkaan jälkeen jää mielikuvaa siitä, mistä keskustelua oikein on käyty.

Qaikuun raportoinut Marikoo on tosin harvinaisen taitava muistiinpanojen tekijä, mutta voisi se sujua muiltakin vaikka vähän haparoiden. (Miten kätevää se olisi ollut opiskeluaikoina ja mikä määrä prujuja olisi säästetty.) Qaiku-raportionti vaikuttaa kaiken kaikkiaan järkevältä työkalulta.

Qaikutetusta (?) seminaarista jäi mieleen erityisesti tekijänoikeus pohdinta. Samaan aikaan kun keskustelu on jäänyt jumiin jauhamaan tekijänoikeuksien kiristämistä, ne karkaavat verkossa täysin käsistä ja mahdottomiksi valvoa. Kuinkahan kauan vain menee, ennenkuin pystytään toteuttamaan tässä seminaarissa vilahtanut ajatus luopua tekijänoikeusmaksuista ja löytää uudenlaisia tapoja korvata tehtyä työtä.

Löysin vielä lib.hel.fi:n Twitter-sivut
Markkinointikanavana Twitter vaikkuttaakin yllättävän selkeältä. Jos Twitterissä on asiakkaita, täytyy siellä olla myös kirjaston infoa. Ei siinä mitään sen mutkikkaampaa ole.
Kunhan vain twittaaja saa liverrellä työajalla.

Herätys... H E R Ä Ä Ä T Y Y S !!!! - tehtävistä 5,6 & 7

Miten ihmeessä tartut itseäsi hartioista, ravistelet napakasti muttei masokistisesti? Kurssi 23 on kaivettava esille Kirjarepun ja muutaman muun alta - loppuvuoden ravi on saanut jälleen kaipaamaan rinnakkaistodellisuutta, jossa olisi aikaa ja työhuone...

Työ on raakaa, mutta olkoon. Koitan saada raavittua kaikki olleet 15 tehtävää kunniallisesti tai kunniattomasti joten kuten kasaan.

Aloitus on helppo: blogi on tässä, deliciousista on nautittu, RSSiäkin tulee (sinne jonnekin, jonka aktiivisessa käyttöönotossa on vielä takkuja). Syötteden syöttämisestä olen ainakin nähnyt unta.
Pikaviestinytkin olen jo, pari kolme kertaa. Siihen en ole uinut sulavasti, hidasviestintä tuntuu omemmalta. Silti: mukavaahan se on ollut.
Harmillista että lähipäivä jäi väliin!

Varsinainen uurastus alkaa tehtävästä 7. Valehtelijan luku. Onnennumero.