23 SILMÄPAKOA

Loppu - tehtävä 23

2010-02-08T14:49:00.004+02:00

Koska flunssa kaatoi, en päässyt tutustumaan kurssilaisiin jälkimmäisenäkään lähipäivänä. Siksi annoin itselleni viimeisen tehtävän lisätehtävän: lyhyt palaute.

Verkkokurssi toimi kohdallani aika anonyyminä ja yhteisöllisesti löyhästi sitovana. Muutama kurssilainen oli ennestään hyvin tai jonkin verran tuttu, mutta suurin osa on yhä nimimerkkejä eli fiksuja nettipersoonia.
Loppujen lopuksi ja nettimäisesti se ei ole haitannut, oikeastaan. Muutamalta tutulta olen saanut kysyttyä äkkipulmiin apua kasvokkain.

Kurssimateriaali ja kurssin sisältö ovat olleet loistavia! Kurssin vetäjät ovat vakuuttaneet niin kirjallisilla taidoillan kuin ystävällisellä asiantuntevuudellaan! Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja antaneet haastetta! Kurssi on sysännyt ajattelua, antanut uusia kokemuksia,vakuuttanut verkkokurssin olevan oiva tapa järjestää kurssi! Kurssiyhteisön rakentaminen nettiin on ehdottomen toimiva keino tarjota vertaistukea kurssilaisille!

Tästä päästään risuihin: liikaa romahti siihen, että kurssin aikataulu oli niin tiukka. Asiat vaativat ajattelua ja rauhassa syventymistä, joka ei ollut tällä tehtävätahdilla mahdollista kuin aivan alussa. Siitä kärsi niin into, mielekkyys kuin erityisesti se yhteisöllisyys, joka olisi ollut tukena ja kokemuksena korvaamaton. Sai vain halpaa oloa haahuillessa toveriblogeissa etsimässä sitä mennyttä aikaa, joka itsellä oli vasta käsillä.

Mutta eihän tämä tähän lopu, virtuaalimaailma on alkanut hymyillä ja kurssista on jäänyt paljon plakkariin. Enemmän aikaa olisi tehnyt kurssista täydellisen :)

Verkkokurssin kyhäilyä - tehtävä 12

2010-02-08T14:08:00.006+02:00

Jos olis valtaa, niinkuin on mieli...

Oman verkkokurssin liittäisin suurempaan kokonaisuuteen. Ottaisin kirjaston kummiluokaksi lähikoulun aloittavan ekaluokan. Lasten kanssa voisi pitää kirjastoontutustumisen lisäksi myös jokusen mediasatutunnin Mediakasvatuskeskus Metkan tekemän aineiston mukaan.
Varsinaisen verkkokurssin suuntaisin vanhemmille:
1. Facebook alkeiskurssi tarpeen mukaan vaikka vierihoitona sopivan kokoisille ryhmille (ryhmäkoko riippuu siitä, kuinka monta konetta kirjastossa on käytettävissä). Kurssilaisille luotaisiin profiilit ja heidät linkitettäsiin myös toistensa kavereiksi.
2. Kun kaikilla on oma profiili, Facebookkiin luotaisiin suljettu ryhmä "meidän luokan vanhemmat" ja vanhempien kanssa käytäisiin läpi mediakasvatuksellisia näkökulmia myös aiheista lapset ja pelaaminen ja lapset netissä.

Tavoitteet:
*Saada vanhemmat omakohtaisesti ja turvallisesti tutustumaan soaiaaliseen mediaan, koska nuorillakin vanhemmilla voi olla on nettiin liittyviä pelkoja. Omat kokeilut ja siinä sivussa heitetty tieto voivat auttaa pelkoja hälventymään.

*Rohkaista vanhempia olemaan lastensa kanssa verkossa ja pelien pyörteissä. Vanhempien vastuu ja yhdssäoleminen ovat lähtökohta lasten turvallisuudelle.

*Luoda yhteisöllisyyttä ja keskustelukanavia vanhempien välille. Tunteminen luo turvallisuutta lapsillekin.

*Saada aikaan tilanne, jossa kirjaston on helppo jatkaa työtään niin lasten, koulun kuin perheiden kanssa.

Tehtävä 22 Opit tai itket ja...

2010-02-08T13:23:00.003+02:00

Googleta kurssi fiksusti, niin ainakin etusivuilla on relevanttiutta näkyvissä.

23 asiaa -> 1 420 000 osumaa
"23 asiaa" -> 9710 osumaa
23asiaa -> 7190 osumaa
23asiaa ja Helmet -> 1930 osumaa
Oma blogi lainausmerkeissä -> 292 osumaa

Mielenkiintoista kuinka "23 asiaa"- ja 23asiaa-hauissa osumien määrän ilmoittavat samat numerot mutta eri järjestyksessä.

Pikainen Google-leikki osoitti sen, että verkkomaailmankartalle olemme päässeet. Oma nimi on tuottanut hakutulokseksi kerran karmaisevan ja tunnistettavan kuvan itsestäni, joten sitä en enää halua kokeilla.

"Mitä on opittu?" onkin haastavampi kysymys. On varmasti nähty, tutustuttu ja kokeiltu keikkumista sosiaalisen median aalloilla sellaisillakin laineilla, joille ei olisi muuten tullut mentyä. Mutta oppiminen on vasta alkamassa (puhun itsestäni) ja oppia pitää vielä lisää, ennenkuin voi surutta soveltaa.
Onneksi kurssin materiaaleihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan.
Osa linkeistäkin on tullut katsottua vain päällimmiten, niistä moneen uskon palaavani.

Luin Helmet-ohjeet ja kommentit. Perusohjeita on hyvä olla, mutta koska kyse on vapasti vellovista kanavista, tietty vapaus olla omannäköinen kuuluu asiaan.
Suuri ongelma on aikapula: into laantuu, kun työn sosiaalista mediaa naputtelee kotona. Oman toimen ohessakin on jo hitusen parempi, jos se tarkoittaa jotakin kautta työajaksi laskettavaa aikaa. Eteenpäin päästään vasta, kun kirjastotyöntekijöiden toimenkuviin liitetään muunkinlainen verkossa tapahtuva toiminta kuin tietopalvelukysymyksiin vastaaminen.

Toinen suuri ongelma on se, että ainakin oman kunnan työkoneet ovat niin estettyjä, ettei niillä tosissaan voi ryhtyä sosiaallisen median hyödyntämiseen. Viimeisin esimerkki on digitarinan tekeminen. Helpppo ja toimiva metodi kirjastojenkin nuortenosastoille - vaan ei toimi koneissa edes perusapparaatit. Ei voi tehdä.
Ja se turhauttaa samaa tahtia oman ajan käytön kanssa.

Mutta olkoon tämä turhe vain siirtymävaihe kohti todellista opittujen asioiden soveltamista omalla työpaikalla!
(Turhe on turha murhe.)

Yhteistyöhön käy! Tehtävä 20.

2010-02-08T12:13:00.005+02:00

Tehtävä 20 vaatii liittymään: ensin kurssiwikiin ja luomaan profiilin, sitten liittämään kuvan ja liittymään kurssilaisten iloiseen joukkoon.

Rekisteröidyin, tein profiilin, liitin kuvan (ensin liian suuren)... ja siihen se jäi.
En liittynyt kurssilaisten iloiseen joukkoon, vaikka mitä koitin. Linkkiä sinne ja tänne.

Tuskin edes enää löydän omaa kuvalla varustettua sivuani, jonka nimi on kekseliäästi Anne.
Mutta tehty se on!! Miinusta mulle sitten syrjäänvetäytyvyydestä.

Höh, hyvä kurssi pilattu kiireellä.

Pelittää täälläkin - tehtävä 21

2010-02-08T10:01:00.004+02:00

Kokemus "Kevyt pelaaminen"

Ihminen on terve eläin, kun kun se leikkii. Pystyy yhä leikkimään. Ja pelaamaan - kunhan ei pelaa liikaa. Kuka nyt leikistä suuttuu. Muutkin eläimet leikkivät, mutta pelaavatko ne?

Mikä ihme on tehnyt pelaamisesta ongelman kirjastoissa? Voidaan puhua metelistä väärässä paikassa, mutta itse peli? Äh... en jaksakaan jauhaa tästä tämän enempää.
Kuuskytluvulla kuulin aikuisten puhuvan, kuinka yksikätinen vie naapurin mummon aivan turmioon. Rahasta pelaamiseen liittyvä äkkirikastumisen tai kertakaikkisen köyhtymisen inhasti kiehtova ajatus ei hälvene, vaikka pelivälineet ja käyttöliittymät muuttuvat. Sitäpaitsi valtaosalla ihmisistä kulkee peliväline mukana yötä päivää. Pelaamiseen voi liittää minkä tahansa aikamuodon ja aina se vaan on siellä, missä on ihmisiä. Kirjastossakin.

Toinen laita ärtsykeskusteluita ovat oikea pelaaminen vastaan kevyt pelaaminen. Miten monta kertaa olenkaan kuullut kärsimättömän alentuneen tuhahduksen, joka lähtee Oikeiden Pelien Pelaajasta, joka joutuu kestämään kevytpelien kutsumista peleiksi.

Itse pelaan kevyesti, kuten Mäyrän mukaan siis aikuisen naisen kuuluukin. Aapelin simppeli Poks-peli on uskomattoman rentouttava ja ajatukset päästä tyhjentävä meditaatio. Qraf-nimimerkillä kokeilen välillä muutakin, mutta Poks on paras. Tosin jossain koulutuksessa esiteltiin hauska liima-peli, joka voisi olla lähes yhtä hyvä.

MMORGP

Raskaita pelejäkin on tuotu tarjolle: Mediakasvatus-kurssilla meidät vietiin peliluolaan ottamaan tuntumaa selkäänampumisräiskintään, on wowitettu ja runetettu. Vaikka en ole jäänyt raskaaseen koukkuun, kokemukset ovat olleet kirjastotätsylle erittäin tärkeitä.
Kokeilin katu-uskottavaan aikaan yöllä Runen aloitusta - kuten haastettiin. Tajuan ja tunnen pelin imun, mutta aikaa ei ole terpeeksi siihen, että opettelisin pelin kunnolla. Osaamattomuuteen kompastelu johtaa nopeaan kyllästymiseen.
Futuuria: Sitten kun olen eläkeläinen, on luultavasti tarjolla runsaasti pelejä, joissa ikäiseni fantasiavanhukset kohtaavat mitä ihmeellisempiä haasteita pelimaailmoissa. Se on sitku, jolloin raskaalle pelille on aikaa.

Korvikepelejä Facebookissa

Poksistiksi jo tunnustauduin ja Facebookissakin olen hyväksynyt pari peliä. Farmariutta vastaan hangoittelin vahvasti kutsuja vastustaen ja pitkään, kunnes ajattelin peliä virtuaalikorvikkeena sille kesämökille, jota minulla ei koskaan tule olemaan. Mafioosona taas olen edennyt leveliltä toiselle kiitävän kirjastoporukan vanavedessä. Peli on selvästi muinaisen iltapasianssin korvike.

AASL:n artikkeli

Hengästyttävä hyötyjen luettelo. Olisihan ollut hölmöä, jos pedagogit eivät olisi ottaneet ja kehittäneet leikkejä ja pelejä myös työvälineiksi. Artikkeli tuo esiin sen, että vaikka peli olisikin suunnattu ennen kaikkea ajankuluksi, viihteeksi, siitä saattaa olla myös sivutuotteena jotain opillista tai kehityksellistä hyötyä. Jokainen pelikäyttöliittymällä on omat kuvionsa, mutta sisällöllisesti hyötyjen suunta lie sama. Tosin artikkelista kuultaa usko pelien kaikkivoipaisuuteen. Se tuntuu liioittelulta, vaikka asenne onkin oikea: kirjasto seisoo vankasti valitsemansa aineiston takana.

Toverikommentit

Selailin tovin, mutta en keksinyt peli-aiheista blogikirjoitusta - olen joskus kurssin alkuvaiheessa juuttunut hetkeksi pelaamiseen liittyvään blogikeskusteluun, siinä olisi sitä toverikommenttia tähänkin.

"A clue: no" - tehtävä 19

2010-02-07T20:51:00.005+02:00

Selailemalla WikiIndexiä löytyi otsikossa oleva päivän sitaatti. Tokaisu on Nottinghamin seriffin TV-sarjassa Robin Hood, josta löytyy Robin Hood Wiki . Esillä olivat etenkin tarinan hahmot näyttelijöineen, mutta wiki vaikutti harmillisen keskeneräiseltä. Tai jos wiki on aina keskeneräinen, parhaimmillaan jatkuvassa muutos-kehitys-kierteessä, tämä wiki on varmaankin unohdettu tai hyljätty. Jokin linkki veikin sivulle, josta olin tulkitsin, että sarja on lopetettu. Ehkä into ei ole sen jälkeen kantanut wikisemään enempiä.

Sama vahva keskeneräisyyden tunnelma harasi kiinnostusta vastaan niissä muutamissa wikeissä, joita aiheen vuoksi katselin. Ehkä sen pitäisi innostaa mukaan, innostaa toimittamaan keskeneräisiä artikkeleita ja tuomaan wikiin uusia näkökulmia. Wikin ylläpito taitaa olla aika haaste, vaatii tuekseen innostuneen ja intoaan tartuttavan porukan.

Kirjastojen wikeissä toivottavasti on tukena innostava työyhteisö. Ne muutamat kirjastowikit, joita selailin, näyttivät ensin sisältävän paljon perinteistä kirjasto- ja tiedonhakuinfoa asiakkaille: linkkivinkkejä, tiedonhakua verkossa lähdekritiikkiä unohtamatta ja niin edelleen. Väline tuo tietysti omat ihmeensä: saatavuus on suurta: aina ja netisti kaikkialla. Uuvuttavien kirjainrivien sijaan asian saattoi selostaa liikkuvan kuvan hymyilevästi puhuva pää, rentoa ja tehokasta.

Lopulta päädyin eksymään wikiviidakkoon ja palaamaan otsikon tunnelmiin. Napautin esille sivun ja eteenpäin ja eteenpäin ja ajattelin löytäneeni jotain mukavaa. Se muistutti etäisesti loistavia Mediakasvatuskeskus Metkan kirjastojen käyttöön tuottamia mediatuntisuunnitelmia . Vaikutti että tarjolla olisi ollut taikatemppumainen tapa keskustella lasten kanssa asiaa ja tarjolla oli vielä "further information".
Tärkeitä vinkkejä sieltä löytyikin:"One of the most important things you can do after a storm is to clear the snow around fire hydrants in your neighborhood."
Sinne en laita lilnkkiä, ennenkuin taikatemppumaisuuden salaisuus on selvinnyt.

Hopi-hopi, tehtävä numero 18

2010-02-07T14:22:00.005+02:00

Silmäiltyäni kumpaakin henkilökuntawikin esimerkkiä, Albanyn yleisen kirjaston ja Minnesotan yliopistokirjaston wikiä, pidän niitä runsaasti tietoa sisältävinä - siis toimivina, kun on välitettävä paljon erilaista ja omaan tahtiinsa muuttuvaa tietoa. Päivityksistä sain vaikutelman, jotta silloin kun on tarvis jotain kohtaa päivittää, on toimeen tartuttu.
Nämä wikit ovat kuitenkin raskaita lukea. Järjestettyjä pinot (muokattavissa olevia) totuuksia. Jos niiden lukeminen olisi välttämätöntä, tärkeän tiedon paikan oppisi varmasti hahmottamaan nopeasti. Työpaikan tiedonvälittäjinä toimisivat siis sikälikin, etteivät houkuttele selailemaan ja lueskelemaan niitä näitä minuuttitolkulla.

Kirjasto-kaupunginkirjasto-Helmet-kirjastot -jatkumon työntekijänä eniten kuitenkin hätkähdytti avoimuus. Asioita ei pidetä oman piirin tietona tai piiloteta työryhmän raporttikansioon omituisten polkujen taakse, vaan se tarjotaan kaikille. Kaikille!
Tehtävänannosta oli hauska lukea, miten kävi sillekin ehdotukselle, että olisi Helmet-intra...
Toisaalta enpä tiennyt yhteisen keskustelukanavankaan olemassaolosta. Eikä taida tietää muutama muukaan, niin hiljaista siellä näytti olevan. Vai eikö yhteiselle keskustelulle kuitenkaan ole tarvetta? Wikimäinen - ainakin sellaisena kuin esimerkkikirjastoissa - yhteinen intra kaipaisi Helmet-valintana keskusteluun kannustavaa osiota tuekseen.
Ehkä wikisuunnittelumalleissa sellisia onkin?

Ja ho-hoh-hoo, wikisuunnittelumalli tarkoittikin ihan muuta: wikien käytössä mahdollisesti esiin tulevia (ongelma-)tilanteita ynnä ehdotuksia siitä, miten menetellä niissä. Katsoin kohtaa DefendYourself: mitä tehdä, jos tärkeä tyyppi vänisee tai ei ollenkaan noteeraa wikiä? Kaikki kommentoijat eivät olleet tyytyväisiä ohjeeseen olla kuin ei oliskaan, kunnes jotain tulee päin pläsiä.
Tehtävänannossa varoiteltiin olemaan pelästymättä wikisuunnittelumallien teknistä otetta - tässä sitä ei ollut. Hankaluus liittyi siihen, että toimintaohjeet tilanteisiin, jossa pyritään vastaamaan tai jopa ennakoimaan ihmisen käyttäytymistä, ovat hankalia - olipa välissä verkko tai ei. Mutta keskustelemalle ja kommentoimalla tässäkin saatiin ohjeeseen väljyyttä.

Kohti Wikipediaa - tehtävä 17

2010-02-04T00:59:00.007+02:00

Kuten pyydettiin, loin laajan silmäyksen wikipediaan. Miten laaja se onkaan. Wikimedia mutta etenkin wikisiskot löivät minut ällikällä. Vaikka aiemmin olen jo ehtinyt huvitella Wikiaineistolla

Valitsin esimerkiksi ensimmäisen satunnaisen artikkelin, joka tuntui pitkältä. Kohdalle osui kunta, joka on Wikipedian kartalla kuin puukonisku Suomen itäiseen kylkeen, mutta muuten vaikuttaa kunnon seudulta: Ilmari Kiannon synnyinkunta, Suomussalmi. Suomussalmeen kuuluu 31 kylää: Alajärvi, Ala-Vuokki, Hakokylä, Hossa, Jumaliskylä, Juntusranta, Kaljuskylä, Kerälä, Kiannanniemi, Korpela, Korvua, Kuivajärvi, Myllylahti, Näljänkä, Näätälä, Pesiökylä, Pesiönlahti, Piispajärvi, Pisto, Pitämä, Pyhäkylä, Raate, Ruhtinansalmi,Selkoskylä, Siikaranta, Suomussalmi (Ämmänsaari), Suomussalmen kirkonkylä, Vaaranniva, Vasara, Vuokki, Yli-Vuokki.
(Katso enemmän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomussalmi )

En ollut aiemmin huomannut koko random-hakua, hupaisa tapa kuljeskella wiki-tiedossa.
Ja lopuksi hiivin vielä kommentoimaan kahdelle.
Tehty tämäkin.

Library Thing - tehtävä 16

2010-02-03T20:52:00.005+02:00

Rekisteröidyin Library Thingiin. Viime vuosina ei juuri ole ollut aikaa lukea kuin pakkokirjoja, joten selasin LThing-profiiliini Vuoden kirjat 2008 - pokkarista parikymmentä kiinnostava(hko)a opusta suomennetuilla nimekkeillä - kun ensin olin huomannut, että tietoja oli mahdollista etsiä Helmetin kautta.
Näpäytin sitten esiin LTingin kirjasuosittelut ja epäsuosittelut. Suomenkielisiä ei joukosta löytynyt, mutta ruotsin- ja englanninkielisiä kunnon nippu. Suositteluissa oli suht paljon sellaisia, jotka kiinnostavat tai joita olen lukenut ja epäsuositteluissa taas enemmistö kirjoja, joihin kosken vain työn puolesta. Siis keskimäärin oikean suuntainen palvelu.

Kun Shenandoa Public Libraryn ihmiset markkinoivat uutuuksiaan yleisölleen LThingin avulla ja ilmaisevat rakastavansa sitä, uskon että he ovat tosissaan.
En sen sijaan usko, että tuntisin heti yhtä lämpimästi oman työpaikkani LThing-markkinointia kohtaan. Tosin hitaasti kypsyvä lempi siitä voisi tulla. Ensin pitäisi vain totuttaa asiakkaat käyttämään LThingiä. Ajatus on kuitenkin mitä mainioin - sosiaalisen median ilmaisia markkinointikeinoja kannattaa kyllä testailla pelottomasti.

Aika juoksee

2009-12-21T11:16:00.003+02:00

On olo kuin jänöllä Liisa ihmemaassa:ssa. Kiire kiire kiire... joulu, läksyt, joulu,tiskillä päivystysvuoro, siivoaminen, wiki... Toisaalta voihan sitä vetäistä donnersitterit, löhöasento, kädet niskan taakse. Mihis tässä kiire valmiissa maailmassa?

Osallistuin kilpailuun, jossa voi voittaa kannettavan. Osallistuminen tarkoitti 9 tunnin unelmansa julkista jakamista ja ken on koukuttavimmin unelmoinut, hän saa upouuden kojeen. Mihin sitä enää uutta kojetta tarvitsisi, kun on töissä koneiden keskellä? Koska työkoneilla ei voi tehdä kaikkia töitä. Voi Donnerwetter.
Jäi kokematta SecondLife-luento, koska työkoneilla ei seKÄÄN onnistu. KÄÄN ei ole omani, vaan muutaman muun huokaus - heidän joilta tivasin, jos kuiten jotenkin sinne SL:iin... kuitenkin. No ei.

Piti aloittaa wikiseminen Mutta jäi tuonnempaan, aika loppui. Aika Loppui (omituinen ajatus).

Viimeinkin: Kuvat ja sen suoritus (15)

2009-12-07T00:17:00.005+02:00

Flickr (miten se lausutaankaan sulavasti? Flikkeri?) on kirjainyhdistelmä, jonka olen kuullut lukuisia kertoja, jonka osaan yhdistää kuviin - mutta siinä se. Picasa on tutumpi, mutta nyt siis aukeni pakko kurottaa eteenpäin. Selailin Libraries and Librarians - keskustelua hämmentyneenä. Siis tämä kuvapaikka onkin myös keskustelupaikka ja niillä keskusteluilla, joita vilkuilin, ei ollut mitään tekemistä kuvien kanssa. Hmmm.

Katselin myös opettajien kuvavirtaa hieman. Tuli mieleen, että toisaalta kuvat ovat turvassa valtaisassa määrässä katsottavia kuvia, sillä tuntemattoman hyviäkin kuvia katselee hetken kiinnostuneena, sitten kuvavirtana ja sitten klinks siirtyy muualle.
Silti minulla on valtava kynnys julkaista kuvia - toisin kuin kirjaimia.

Kuva on Morguefilesta, "Beach rock".
Karseen vaikea valinta, mutta on se aika nätti.

Alusta tähän asti (14)

2009-12-06T02:45:00.006+02:00

Omituisinta tässä bloggaamisessa on, millä nopeudella työntää aivoistaan sen tosiasian, että tämä on julkista minne asti maailmaa tahansa.

RSS:ään en ole saanut otetta, en sitten millään, se tuntuu aina vain vaivalloiselta. Myönnän ja vakuutan käsi sydämellä, että idea on minusta ehdoton. Mutta iGoogle on kömpelömpi käyttää kuin kynä vasemmassa kädessä. Tai sitten en vain osaa. Ottaa siitä iloa irti.

Deliciousin unohdan helposti, mutta sekin on kivaa, koska aina sinne kirjauduttuani ihastun palveluun uudestaan. Olen haalijaluonne ja luopumiset tapahtuvat yleensä jonkilaisen pakon edessä valtaisana ryöppynä. D:ssa voin vielä haalia... eikä kukaan valita tilankäytöstä ja organisointikin tulee annettuna. Katsonkohan kaikkea saalistamaani uudestaan? Sitä pitää miettiä, mutta myöhemmin.

Henk.koht. mikroblokkaaminen ehkä jää... tähän kurssiin... mutta on ollut hyvä napata niistä kokemus, jonka jälkeen sinne on helpompi palata, jos on pakko. Rapologiset mahdollisuudet tosin ovat aika kiehtovia.
FB ja IRC työmielessä vaativat kumpikin pian erityishuomiota ja panostusta. Facebook kulkee mukana henkilökohtaisestikin ainakin vielä toistaiseksi.
Keskustelupalstoilla olen viihtynyt laiskasti, mutta saatan jatkossakin jotain tokaista, jos kohdalle sattuu.

Webinaari on vielä itse osallistuttuna kokematta. Samoin luennon seuraaminen SecondLifessa, sekin täytyisi jossain vaiheessa saada testattua.

On ollut hienoa löytää blogien maailma. En ole aikaisemmin niitä juurikaan seurannut ja nyt on ollut ilo päästä tätä kautta tutustumaan kollegoiden ajatuksiin. Ihan kuin tuntisi enemmänkin - vaikkei oikeasti tunne ollenkaan. Ja heistäkin, jotka on ennestään tuntenut, on tullut aivan uusia mielikuvia.

Jos vielä jotakin toivoisin, se olisi aikaa. Vaikkei tämä nyt ihan luotijuna olekaan, tunnen verkkaisena tyyppinä istuvani vielä asemalla jossain kaukana takanapäin.

Webinaaria - 13

2009-12-06T01:47:00.005+02:00

Webinaari oli itselleni aivan uusi ilmiö, mutta mahdottoman odotettavissa oleva. Liveluentoa seuraa siinä kuin keskusteluakin, mutta olipa merkillistä, miten hankalaa oli ensin seurata luentoa netistä: toosasta tulevaa puhetta kun jotenkin odottaan kuulevansa taitavasti toimitettuna. Mutta tämä on sivuseikka.

Hyvä keksintö, säästää matkakuluissa ja sallii väsyneen opskelijan rauhassa torkkua luennon aikana ilman, että viereltä kukaan tökkii kyynärpäällä. Vaatii harjaantumista kolmoiskeskittymiseen: kuuntelu, kommentointi ja kommenttien lukeminen.

Plagioinnilla luikahtelu on uusiutuva voima opiskelijapolvesta toiseen. Urkund vaikuttaa lähes salaisen palvelun aseelta sitä vastaan. Kaukana ovat ne ajat, jolloin opettajat soittelivat kirjastoon tekstinpätkää lausuen. Siinä sitten selailtiin opuksia ja koitettiin löytää vastaavuutta. Olisiko synonyymit taitavalla sittenkin vielä jonkinlaiset mahikset?

Yksi asia kuitenkin pudotti lähes penkiltä: Luennoitsija Pura käytti esityksensä alussa aikaa perustellakseen lähdeviitteiden merktsemisopastuksen tärkeyttä. Mitä? Miten voi opiskelijakohtelu muuttua. Silloin joskus viitteiden merkitsemistapaa taottiin kalloihin kuin lukkari A:ta ja B:tä jukolalaisille.

Riman alta - tehtävät 9 & 11

2009-12-02T11:06:00.005+02:00

Tehtävät keskustelufoorumit ja Facebook suoritan tässä vaiheessa huitasemalla. Ensin pehmitän tehtäväntarkistajia kertomalla, kuinka vilpittömästi olen ihastunut siihen tyyliin, jolla meille 23 asiasta kerrotte. Hymyhermoja kutkuttavaa ja samalla asiantuntevaa ja selkeää kieltä - ei ollenkaan helppo yhdistelmä.

Kurkin Suomi24:n kotiseutunäkymiä sekä Kirjat ja novellit keskustelua - mutta en nyt juuri ryhtynyt keskustelemaan. Olen vuosien mittaan osallistunut keskusteluihin(vaikka harvakseltaan) pääasiassa verkkoon jalkautuneena kirjastolaisena tai uutisen provosoimana Hesarin lukijana. Kumpikin puoli sosiaalista mediaa on mielenkiintoinen. Mielipidepalstalla saa nyt sanansa julki jokaikinen, kunhan vain hieman pitää provosoitumisensa aisoissa ja keskustelupalstoilla olisi tilaa muutamallekin täyspäiselle jalkautuneelle kirjastoammattilaiselle vaikka osana omaa toimenkuvaa.

Niin Suomi24-keskusteluissa kuin Hesarin mielipidekeskusteluissa huomaa nopeasti paitsi porukoitumisen tai yhteisöitymisen kuin myös kommentoijatyypit asiantuntijoista "asiantuntijoihin" ja vakavikoista häröilijöihin. Koko jutun suola kuitenkin on, että nimimerkin takana voi vastaustaan naputella aivan kuka tahansa nettiä käyttävä.

Kirjastot.fi:n ja oman krjaston keskustelufoorumit/palstat pitäisi napata yhtä rutiininomaiseksi silmäilynkohteeksi kuin työpaikan intranet. Pitäisi.

Facebookin synteesi on tullut jo tutuksi (myös Mafia Warsin koukku). Minulle se on erityisen työkeskittynyt paikka: siellä voi käydä käytäväkeskusteluja ohimennen niiden kollegoiden kanssa, joiden työkäytävät voivat todellisuudessa olla kaukanakin. Facebook-tehtävän kommentointiosion katson jo tehdyksi. Aivan pikapuoliin pitäisi myös ryhtyä uudistamaan oman kirjaston FB-sivua. Ehkäpä jo tänään, kun työaika alkaa.

Kirjastotätsynä galtsussa - 10

2009-12-02T10:43:00.006+02:00

Haastattelin pikaisesti itseäni ja annan kertoa seuraavaa:

Viime keväänä tuumimme, että ihan hyvin yksittäisellä kirjastolla voisi olla profiili IRC-galleriassa. Ja siellä se nyt on lähes siitä asti ollut.

Alku herätti kirjastossa kirpeää keskustelua ja asiakkailta saimme niin :) kuin :( -sävyisiä lol-kommentteja. Profiilikuva on ärsyttänyt sen verran, että olemme joutuneet hyväksyttämään sen kahdesti. Vaikka tällä hetkellä olemme mukana vaisusti, kyse ei ole luovuttamisesta, vaan odotuksesta: tulevista uudistuksista pitäisi löytyä tukea yhteisöprofiileilla toimiville.

Mitä ihmettä aioimme? Halusimme tutustua galtsuun, joka vilahteli asiakaskoneilta pitkin päivää. Halusimme löytää jonkun kanavan muuttuneeseen asiakaskuntaamme. Ja tarjota vaihtoehdon ilmoitustaululle, jota kukaan ei katso.

Galtsu tuntuu olevan nuorille ennen muuta paikka, jossa jatketaan tuttujen kanssa samaa läppää, jota heitettiin vartti aiemmin koulun käytävällä. Ja paikka julkaista kuvia ja kännykkävideoita ja kommentoida niitä. Tekstivirta on katkelmallista ja keskustelu pyörii profiilista toiseen. Ja tästä sukeutui kirjastotädin ja -sedän ykkösongelma: kun hilppasee vastaamaan kirjaston profiiliin tulleeseen kommenttiin kommentin jättäjän profiiliin, tulee väistämättä tunne, että on tullut paikkaan, jossa rikkoo yläikärajaa.

Se että meillä kirjastossa ei kummallakaan ollut minkäänlaista galtsutaustaa, näkyy varmasti, mutta saakin näkyä. Asikkailla taas galtsutausta on niin vankka, että vinkit ja opastus ovat olleet ehdottoman päteviä. IRC-galleriassa kuulutaan yhteisöihin ja kerrotaan päiväkirjamerkinnöin omista asioista, joka taipuu kierjastoprofiiliksi kankeasti: Päiväkirjalla voi hyvin tiedottaa, mutta keskustelulle se ei tarjoa erityisen hyvää kehystä. Uudistusten pitäisi iskeä juuri tähän ja kuin kuuta nousevaa odotamme galtsun uutta keskustelu(jotakin).

Yleisempi kirjasto-ongelma eli oman toimen ohessa -mentaliteetti johtaa aikapulaan ja ehkäisee tehokkaasti latteaa luovemman ajattelun niin monessa. Ei se nyt mitenkaan IRC-galleriaan liity, mutta vaikuttaa kuitenkin.

Mikroblogit - tehtävä 8

2009-12-02T00:06:00.004+02:00

Ensin pyörii mielessä kaikenlaista sälää:

Toiset äidit tekee pullaa ja jumppaa ja huoltaa ja hoivaa
Mut mä vain bloggaan, bloggaan, bloggaan, bloggaan, bloggaan
kunnes kuolen...

Tähän tietty mikrobloggaus ojentaa auttavaa kättä...

Facebookin verran lievä mikrobloggailu onnistuu, mutta twittermäinen liverrys tuo mieleen handsfree-puhelussa tiukkaa keskustelua käyvän ohikulkijan kadulla.

Tehtävänä oli kuitenkin vertailla Qaikun selostusta Musiikki ja teknologia arjen yhteiskunnassa -seminaarista ja Internet Librarian 2009 -konferenssiin liittyvää Twitter-keskustelua. Keskusteluilla on selvä ero: Qaikussa se on ymmärrettävää myös sivulliselle - Twitterin keskustelusta ei sanojen suomentamisenkaan jälkeen jää mielikuvaa siitä, mistä keskustelua oikein on käyty.

Qaikuun raportoinut Marikoo on tosin harvinaisen taitava muistiinpanojen tekijä, mutta voisi se sujua muiltakin vaikka vähän haparoiden. (Miten kätevää se olisi ollut opiskeluaikoina ja mikä määrä prujuja olisi säästetty.) Qaiku-raportionti vaikuttaa kaiken kaikkiaan järkevältä työkalulta.

Qaikutetusta (?) seminaarista jäi mieleen erityisesti tekijänoikeus pohdinta. Samaan aikaan kun keskustelu on jäänyt jumiin jauhamaan tekijänoikeuksien kiristämistä, ne karkaavat verkossa täysin käsistä ja mahdottomiksi valvoa. Kuinkahan kauan vain menee, ennenkuin pystytään toteuttamaan tässä seminaarissa vilahtanut ajatus luopua tekijänoikeusmaksuista ja löytää uudenlaisia tapoja korvata tehtyä työtä.

Löysin vielä lib.hel.fi:n Twitter-sivut
Markkinointikanavana Twitter vaikkuttaakin yllättävän selkeältä. Jos Twitterissä on asiakkaita, täytyy siellä olla myös kirjaston infoa. Ei siinä mitään sen mutkikkaampaa ole.
Kunhan vain twittaaja saa liverrellä työajalla.

Herätys... H E R Ä Ä Ä T Y Y S !!!! - tehtävistä 5,6 & 7

2009-12-01T13:37:00.009+02:00

Miten ihmeessä tartut itseäsi hartioista, ravistelet napakasti muttei masokistisesti? Kurssi 23 on kaivettava esille Kirjarepun ja muutaman muun alta - loppuvuoden ravi on saanut jälleen kaipaamaan rinnakkaistodellisuutta, jossa olisi aikaa ja työhuone...

Työ on raakaa, mutta olkoon. Koitan saada raavittua kaikki olleet 15 tehtävää kunniallisesti tai kunniattomasti joten kuten kasaan.

Aloitus on helppo: blogi on tässä, deliciousista on nautittu, RSSiäkin tulee (sinne jonnekin, jonka aktiivisessa käyttöönotossa on vielä takkuja). Syötteden syöttämisestä olen ainakin nähnyt unta.
Pikaviestinytkin olen jo, pari kolme kertaa. Siihen en ole uinut sulavasti, hidasviestintä tuntuu omemmalta. Silti: mukavaahan se on ollut.
Harmillista että lähipäivä jäi väliin!

Varsinainen uurastus alkaa tehtävästä 7. Valehtelijan luku. Onnennumero.

Mietteitä flunssakauden sumun hälvennyttyä otsikolla: "Henki kulkee"

2009-11-15T16:41:00.007+02:00

Parinkymmenen kirjastovuoden jälkeen totesin, että olisi saatava uutta happea työlle, tekohengitystä härskiintymisen uhatessa. Uusia näkökulmia olleiden haalistuttua olemattomiksi. Ja uusia ihmisiä edes käväisemään näkökentässä.

Ajoitus oli sattumalta täydellinen ja nyt - näistä riisuvista lama-ajoista huolimatta - olen kolmea näköalaa rikkaampi. Koko maan alueelle verkostoittava Mediakasvatus-koulutus repäisi ensimmäisenä niin luuloja, mielikuvia kuin tietämättömyyttäkin. Sen edetessä on ollut pakko kokea ja kokeilla,tiedostaa, pohtia omia asenteita ja miettiä paitsi omaa myös kirjaston roolia tämän hetken mediakulttuurissa.

Jonkinlaisessa korppu-kiintiössä onnistuin pääsemään Nuorisokirjastotyön koulutukseen. Ja mikä tsägä!! Nuoren elämä ja kohtaamisia niin kirjastossa, verkossa kuin muuallakin nuorten kirjastolaisten uudella otteella koostamina näkyminä. Lumoutuneena siitä kaikesta olen alkanut uskoa kirjaston tulevaisuuteen. Sittenkin.

Kolmas saamani näköala on sosiaaliseen mediaan, nämä tämän kurssin 23 verkkoasiaa tahkottavana omakohtaisesti ja yhdessä helmetillisen kumppanuuden vallitessa. Alku lupaa hyvää, mutkienkin kautta tämä toimii!
Menneen viikon läksyt ovat tosin tekemättä...

Mesenger... ja RSS - tehtävä 3 & 4

2009-11-09T19:28:00.005+02:00

Isänpäivän mesekokoontumisen viimeminuuteilla avautui se oikea meseikkuna. Kokemuksena mesetys jäi enemmän ihmettelyksi kuin tyylikkääksi keskusteluun osallistumiseksi. Silti: osallistuttu on.

RSS-tehtävä on jäänyt flunssan alle. Ihanuuden oivallus puuttuu yhä - vaikka jotain on jo kasassa. Täytyis repäistä kunnon syventyminen syötteiden villiin maailmaan.

Ei mesetä, ei

2009-11-01T21:18:00.003+02:00

Yhä vielä roikkuu tehtävä mesetys. Edellisellä kerralla sähläsin kaiken jotenkin ihan kunnolla, mutta koska huomasin, että kynnystä oli, päätin itsearmollisesti ottaa iisisti.
Tänään ohjelma oli taatusti valmiiksi triplaladattu ja ilmoittauduinkin mukaan - mutta ei, jotain lie mennyt taas pieleen ja koko hauskuus ohi suun. Silmien.

Ensi tiistain varalle olen uhkailemalla saanut vastahakoiselta kotiteiniltä lupauksen mesetreeneistä mutsille.
Jos sekään ei auta, en aivan vaivu epätoivoon.

Päästy kartalle

2009-10-27T10:24:00.004+02:00

Mukavaa olla tällä ravistelu-kurssilla :)

Heti alkajaisiksi on päässyt vastakkain asenteidensa kanssa ja joutunut tarttumaan omin näpein sellaisiin sosiaalisen median ilmiöihin, joista on kyllä kuullut, mutta jotka on heittänyt saman tien olan yli.

Kynnykset vain kasvavat ja tunnustan suoraan, että mesettämisen kohdalla vasta ennakkoluuloja löytyykin...

Mutta onnistumisen elämyksiä on niin kiva saada ja jotenkin tässä kokee olevansa porukalla liikkeellä blogien, deliciousien ja linkkien seassa. Nyt etäpäivän aluksi onnistuin pääsemään kartalle!

Ja etäpäivää jatkan lukemalla. Päätin tänään valita vuoden nuortenkirjakasasta lukemista katu-uskottavalla "ohuimmat kirjat" -kriteerillä.
Päivä on lyhyt ja sivuja riittää silti.

Delicious - tehtävä 2

2009-10-26T21:35:00.005+02:00

Huomaan suhtautuvani tähän tehtävään kuin uuteen makuun, jota väitetään maistamisen arvoiseksi, mutta johon itse pitää pientä välimatkaa. Olin tökkinyt muutamana päivänä omaa lokeroani siellä, mutta jutun juju - niin selkeältä kuin se kerrottuna vaikuttaakin - pysyi pimennossa. Kunnes eilen selailin muiden sivuja suloisen randomisti ja tajuamisen aavistus alkoi kyteä.

Tunsin itseni vakoilijaksi.

Nappailin muutaman linkin sieltä täältä.

Levitin vähän verkostoa.

Sain uuden ongelman:

Mikäköhän ero Deliciousissa on verkkostoon pyydystetyillä
ja fanituksen kohteilla?
Kaveri ja kaukoihastus?

Paluu aikaan

2009-10-25T17:26:00.004+02:00

Naureskelin tuossa taannoin Bloggerin aikakäsitystä. Tänään huomasinkin kaiken johtuneen siitä, että olin väärällä aikavyöhykkeellä - miten tuttu tunne!

Tänään käyttöön saadun ylimääräisen tunnin ehdin jo tuhlata.

Alku

2009-10-20T17:30:00.003+03:00

Olen vuorokauden kakistellut, vältellyt ja kiertänyt sanaa päiväkirja.
En ole päiväkirjatyyppiä.

Sitten näin Paulan BogusBloguksen ja - hyvät ihmiset - huijauksen nimissä syntyköön tämäkin!